Orongo widows & orphans ja lähtökiireitä

Viime viikolla vietin kaksi päivää Orongossa. Yhdistyksellä on hyvin askeettinen orpokoti, jossa asuu 30 orpoa. Lähipiirissä asuu vielä lisää orpoja leskien luona. Yhdistystä johtaa Mama Florence, joka on suurisydämisin ihminen, kenet olen koskaan saanut tuntea. Aivan huikea tyyppi ja aina hyvällä tuulella.

Mama Florence

Perjantaina saimme olla mukana viemässä orpokotiin uudet patjat, lakanat, peitot ja hyttysverkot. Siinä olikin urakkaa kerrakseen, kun kaiken innostuksen keskellä vieläpä selvisi, etteivät hyttysverkot olleet lainkaan sopivat, vaikka ne oli tilattu juuri sen kokoisiin sänkyihin. Siinä sitten lähdettiin vaihtamaan verkot toisenlaisiin, hankkimaan tarvikkeita illan läksiäisiä varten ja Iidan kanssa käytiin sitten vielä uusi reissu Orongossa, jotta saatiin verkot paikalleen eikä lapset joutuneet nukkumaan ilman suojaa malariahyttysiä vastaan.

Before

Kenialainen patjakuljetus, "Saattaa tulla vähän pienemmällä rekalla"

After

Iloiset lapset

Olemme onnistuneet ahtamaan sekä viime että tämän viikon täyteen tekemistä. Tiistaina luonamme kävi illallisella Agatha, keskiviikkona Mama Florence ja ruotsalainen Ola. Samalla juhlimme Olan synttäreitä. Perjantaina kutsuimme naapurimme luoksemme läksiäisiin ja sunnuntaina kävimme vuokraisäntämme Alkeshin johdolla huiputtamassa Kibosissa sijaitsevan kukkulan.

Olan synttärit

Tuo pikku nyppylä käytiin valloittamassa

Aasit kulki polkua paljon ketterämmin kuin me

Kansainvälinen retkikuntamme: Scott (Kanada), Tim (Hollanti), Alkesh (Kenia), Taru, Anni, Iida ja minä

Touhua piisaa ja ajatus lähdöstä nostaa hyvin ristiriitaisia tunteita. Välillä tuntuu, että mitta on aivan täynnä. Ei jaksaisi enää tunkea malariaverkkoa patjan alle, ei tapella tuktuk-kuskien kanssa hinnoista, ei raahata viiden litran vesipöniköitä kaupasta, ei kyykkiä sairaalan vessassa, joka on pelkkä kolo lattiassa... Mutta samalla lauantai tulee aivan liian äkkiä ja tuntuu todella kurjalta jättää hyvästejä ja hyväksyä se, että aika Keniassa on ohitse. Onneksi meitä odottaaa vielä kymmenen pävän nollaus (eikun raportin kirjoittaminen) Sansibarilla Tansaniassa ennen paluuta Suomeen.