Blue Cross

Maanantaina oltiin Masenon yliopistolla kuuntelemassa paikallisten viimeisen vuoden sairaanhoitajaopiskelijoiden esitelmiä heidän menneistä harjoittelupaikoistaan. Opettajat antoivat hyvin tiukkaa palautetta opiskelijoille, etenkin liittyen heidän harjoittelutavoitteisiinsa ja niiden saavuttamiseen. Luokkahuone oli hyvin vaatimaton ja siinä oli lasiseinät ja ikkunat käytävään/sisäpihalle, jossa väki kulki ja jutteli koko ajan. Myös ulkoa tuli meteliä. Opiskelijat puhuivat hiljaa (kuten suurin osa ihmisistä täällä), ehkä jopa ujostelivat meidän edessämme. Lisäksi heillä oli mitä moninaisempia aksentteja, joten neljän tunnin kuuntelun jälkeen koko porukkamme oli aikas puhki.

Eilisen ja tämän päivän olemme olleet Blue Cross -järjestön matkassa. Tänään jopa kuljimme sinne ihan omine nokkinemme matatulla ja selvisimme perille! Blue Cross on kristillinen hyväntekeväisyysjärjestö, joka tekee töitä katulasten parissa yrittäen saada heidät takaisin perheisiinsä ja koulun pariin. Syitä lasten, etenkin poikien, hylkäämiseen on useita, mutta esimerkkitarina voi olla se, että nainen on saanut pojan ennen naimisiin menoa ja naimisiin mennessä hän ei voi ottaa poikaa mukaansa, sillä uusi aviomies ei hyväksy poikaa. Tämä johtuu osin siitäkin perinteestä, että pojat perivät maata isältään. Äidin veljet eivät myöskään usein halua poikaa riesakseen ja pojan isä voi olla teillä tietymättömillä. Blue Crossilla on 20 makuupaikkaa ja lapset pääsevät sinne, jos ovat valmiita sitoutumaan järjestön sääntöihin ja rutiineihin. Yksi ehdoista on, että siellä ei saa olla päihtyneenä. Täällä lapset juovat kotipolttoista alkoholia ja imppaavat liimaa. Yhdistys tekee töitä myös kotona asuvien, mutta perheessä olevan alkoholismin vuoksi hankaluuksissa olevien lasten kanssa ja nämä lapset (n. 120 henkeä) kokoontuvat paikalle lauantaisin. Heistä kolmen kotona pääsimme tänään vierailemaan, vaikka lapsista itsestään emme tavanneet kuin yhden, kun muut olivat koulussa.

Blue Crossin pihamaa

Jokaisella lapsella on oma sänky

Liesi

Bluecrossin väki on myös opettanut meille paljon Kenian kulttuurista, 44 eri heimosta ja heimokielistä ja kiswahilista (maan toinen virallinen kieli). Alkoholilainsäädännöstäkin kuulimme. Alkoholin myyminen ja nauttiminen on laitonta arkisin ennen klo 17 ja viikonloppuisin ennen klo 13. Opimme myös, että ihmiset saavat toisen nimensä sen mukaan, miten he ovat syntyneet. Ovatko he syntyneet aamulla, päivällä, yöllä, kaksosista ensimmäisenä vai toisena jne. Habari! Mimi ni Salla.

Kotipolttoisen oluen ensimmäinen valmistusvaihe

Camilla opiskelee ahkerasti, on juuri aloittanut high school -opinnot ja haluaa isona lentoemännäksi.

Ihmiset ovat pääasiassa todella ystävällisiä ja kiinnostuneita. Tulevat kättelemään ja ihmettelemään meitä. Lapset joko naureskelevat, ujostelevat tai jopa alkavat itkeä, jos lähestymme liikaa. Mzungusta (valkoihoinen) on tullut tuttu kutsumanimi. Tatuoinnit ovat myös keränneet katseita ja kommentteja.

Musta on tullut meidän neljän naisen asunnon tuholaistorjuja. Eilen kävin pyydystämästä sisiliskon (tai jonkun sen sukulaisen) meidän vessasta - vain sätkivä häntä jäi jäljelle. Tänään taas nistin yht äkkiä ulko-oven ja partsin oven alta asuntoon sisään sännänneet yhdeksän yöperhosta. Välikatossa myös kipittelee aika ajoin joku ylimääräinen asukki.

Tänään maksettiin myös asuntojen vuokrat. 200 000 Kenian shillinkiä eli n. 2000 euroa. Ja koska ulkomaisessa pankkisiirrossa olisi mennyt liian kauan ja kortti pääte ei toiminut, teimme tämän käteisellä. Joten voitte kuvitella, millainen show rahojen laskemisessa oli, kun pienimmät setelit olivat 100 seteleitä. Kotimatkan pankkiautomaatilta suurien setelien kanssa taitoimme kuuden naisen voimin sylikkäin tuktukin (kolmipyöräinen "invamopo") kyydissä. Meinasi ajopelistä loppua puhti ylämäessä, mutta perille päästiin ja vältettiin kastuminen siinä kohtaa.