Perillä viimeinkin
Matka alkoi Tampereen rautatieasemalta keskiviikkona klo 15. Siitä jatkoimme Erikan kanssa yhdessä Helsinki-Vantaalle, jossa tapasimme muun porukan. Leena kävi vielä juomassa lähtökahvit kanssani ja saatteli turvatarkastukselle asti. Ensimmäinen, 13 tunnin vaihto oli Lontoossa. Vietin yön parhaimmassa bed and breakfastissa, mitä toivoa saattaa: Elisen ja Davidin luona. Oli luksusta saada nouto kentältä, päästä yöksi kunnon sänkyyn (vaikka unikin oli aika katkonaista) ja saada aamulla vielä ruisleipää ja Salaneuvos-juustoa. Se oli matkan viimeinen länsimainen, jopa pohjoismainen, piste. Sain Eliseltä myös ihanat Suomi-edustuskorvakorut juhlia varten.
Kahdeksan ja puolen tunnin lento Lontoosta Nairobiin sujui yllättävän kivuttomasti elokuvia katsellen ja vierustoverien kanssa keskustellen. Vieressäni oli brittirouva, joka oli asunut ympäri maailmaa ja jonka aviomies oli Nairobissa kahden vuoden työkomennuksella. Toisella puolellani puolestaan kenialainen mies, joka oli jopa Kisumusta kotoisin. Hän oli muuttanut nuorena britteihin opiskelemaan ja jäänyt sille tielleen. Sain kovasti tsemppejä ja vinkkejä immigration cardin täytössä jne.
Nairobissa lämpötila oli +25 ja lentokenttä kuin messuhalli. Matkalaukun tulivat milloin millekin hihnalle, mutta kaikki löytyivät lopulta. Kansainvälisestä terminaalista meidät ohjattiin kotimaan terminaaliin, saatettiin jopa ja tietysti sitten pyydettiin tippiä. Kotimaan terminaalissa puolestaan olivat sitä mieltä, ettemme oikeasti saisi viettää yötä siellä, mutta pääsimme sitten kuitenkin sisään. Aamukuutta ja viimeistä lentoetappia odotellessa juttujen taso vaihteli syvällisestä unien pohdinnasta hulvattomiin kikatuskohtauksiin. Aika paljon sitä voi oppia ihmisistä yhden yön aikana.
Bag drop avattiin myöhään ja ekstra laukkujen veloituksessa kesti ikuisuus. Ja juuri kun olimme päässeet seuraavan turvatarkastuksen ohi, meitä jo kuulutettiin lennollemme. Kaikki muut ekalle lennolle menneet olivat ohitelleet jonossa ja me toki kuuliaisina suomalaisina jonotimme rauhassa. Nairobi-Kisumu pätkä meni vauhdilla. Ehdittiin juuri hörpätä mehut ja syödä croissantit koneessa, kun se lähti jo laskuun. Kisumuun päästyä tuli viimein kunnon Afrikka-fiilis ja auringonnousu oli huikean näköinen.
Ja kun kaikki oli tähän asti mennyt niin sutjakasti niin kentällähän meitä ei ollutkaan sitten kukaan vastassa. Ei paikallisen yliopiston yhteyshenkilö Agatha eikä edes meidän päivää aiemmin Suomesta Kisumuun saapunut opettajamme. Agatha kuitenkin vastasi puheluumme ja järjesti heti noudon meille. Hän oli ollut siinä uskossa, että lentomme saapuu illalla seitsemältä, vaikka lentoliput oli lähetetty hänelle useampaan otteeseen.
Kämpille päästiin nopeasti, check in oli armollisesti typistetty ja päästiin suihkuun ja nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen kuin opettajamme ja Agatha tulivat meitä tapaamaan ja sitten pääsimme kiertämään kaupunkia parin paikallisen opiskelijan ohjaamana.
Nyt huonekuntamme istuu ulkona respan edustalla kommunikoimassa Suomeen, sillä tässä on vahvin wifi-yhteys. On huikeeta, hikistä ja todella voittaja olo! Huomenna mennään läheisen hotellin altaalle lillumaan ja sunnuntaina kirkkoon ja Masai marketille, jossa rahat pitää pitää visusti salalaukussa vyötäröllä.
Kahdeksan ja puolen tunnin lento Lontoosta Nairobiin sujui yllättävän kivuttomasti elokuvia katsellen ja vierustoverien kanssa keskustellen. Vieressäni oli brittirouva, joka oli asunut ympäri maailmaa ja jonka aviomies oli Nairobissa kahden vuoden työkomennuksella. Toisella puolellani puolestaan kenialainen mies, joka oli jopa Kisumusta kotoisin. Hän oli muuttanut nuorena britteihin opiskelemaan ja jäänyt sille tielleen. Sain kovasti tsemppejä ja vinkkejä immigration cardin täytössä jne.
 |
| Nairobin kotimaisten lentojen terminaali |
Nairobissa lämpötila oli +25 ja lentokenttä kuin messuhalli. Matkalaukun tulivat milloin millekin hihnalle, mutta kaikki löytyivät lopulta. Kansainvälisestä terminaalista meidät ohjattiin kotimaan terminaaliin, saatettiin jopa ja tietysti sitten pyydettiin tippiä. Kotimaan terminaalissa puolestaan olivat sitä mieltä, ettemme oikeasti saisi viettää yötä siellä, mutta pääsimme sitten kuitenkin sisään. Aamukuutta ja viimeistä lentoetappia odotellessa juttujen taso vaihteli syvällisestä unien pohdinnasta hulvattomiin kikatuskohtauksiin. Aika paljon sitä voi oppia ihmisistä yhden yön aikana.
Bag drop avattiin myöhään ja ekstra laukkujen veloituksessa kesti ikuisuus. Ja juuri kun olimme päässeet seuraavan turvatarkastuksen ohi, meitä jo kuulutettiin lennollemme. Kaikki muut ekalle lennolle menneet olivat ohitelleet jonossa ja me toki kuuliaisina suomalaisina jonotimme rauhassa. Nairobi-Kisumu pätkä meni vauhdilla. Ehdittiin juuri hörpätä mehut ja syödä croissantit koneessa, kun se lähti jo laskuun. Kisumuun päästyä tuli viimein kunnon Afrikka-fiilis ja auringonnousu oli huikean näköinen.
 |
| Epätoivon hetkiä Kisumun lentokentällä |
Ja kun kaikki oli tähän asti mennyt niin sutjakasti niin kentällähän meitä ei ollutkaan sitten kukaan vastassa. Ei paikallisen yliopiston yhteyshenkilö Agatha eikä edes meidän päivää aiemmin Suomesta Kisumuun saapunut opettajamme. Agatha kuitenkin vastasi puheluumme ja järjesti heti noudon meille. Hän oli ollut siinä uskossa, että lentomme saapuu illalla seitsemältä, vaikka lentoliput oli lähetetty hänelle useampaan otteeseen.
Kämpille päästiin nopeasti, check in oli armollisesti typistetty ja päästiin suihkuun ja nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen kuin opettajamme ja Agatha tulivat meitä tapaamaan ja sitten pääsimme kiertämään kaupunkia parin paikallisen opiskelijan ohjaamana.
Nyt huonekuntamme istuu ulkona respan edustalla kommunikoimassa Suomeen, sillä tässä on vahvin wifi-yhteys. On huikeeta, hikistä ja todella voittaja olo! Huomenna mennään läheisen hotellin altaalle lillumaan ja sunnuntaina kirkkoon ja Masai marketille, jossa rahat pitää pitää visusti salalaukussa vyötäröllä.
Kommentit
Lähetä kommentti