JOOTRH: male medical

Harjoittelu sairaalassa on alkanut ja olemme saaneet ensimmäiset oppitunnit kärsivällisyyteen. Viime maanantai meni kokonaan kaikkea byrokratiaa selvittäessä. Ensin odotimme useamman tunnin sairaalassa, johon muut tytöt olivat menossa harkkaan, ennen kuin lähdimme kohti omaa sairaalaamme, jossa asiat vasta menivätkin mutkikkaaksi. Asiakirjaa, jonka Kenian kv-koordinaattorimme oli henkilökohtaisesti vienyt sairaalaan loppuvuodesta, ei ollut missään ja tuomamme kopio ei riittänyt. Sitten sitä metsästettiin läpi useamman toimiston ja viimein se löytyi jonkin mapin pohjalta. Sitten vasta meitä alettiin kirjaamaan sisään sairaalan järjestelmään. Tiistaina aloitimme päivämme niin ikään reilun tunnin odotuksella, jotta pääsisimme tutustumiskierrokselle sairaalaan. Pääsimme sitten paikallisen opiskelijaryhmän mukaan kiertämään paikkaa, joka oli kuin labyrintti. Kaikki tietysti huipentui ruumishuoneelle, missä ruumiit makasivat ympäriinsä osa omilla laveteilla, osa yhdessä kasassa odottamassa, että omaiset tulevat noutamaan ruumiin hautaamista varten.

Lakanat kuivamassa sairaalan sisäpihalla

Erikan kanssa meidän oli tarkoitus aloittaa harjoittelumme lastenosastolla, mutta siellä oli kuulemma niin paljon opiskelijoita nyt, että meidän on parempi aloittaa sisätautiosastolta, mennä siitä kirurgiselle ja lopettaa lastenosastolle. Yritimme sitten muistella tiemme kohti sisätautien osastoja. Oikean kohteen löytämistä hieman hankaloitti se, että sen edustalla roikkui kyltti Ward 3, vaikka kyseessä oli oikeasti kohteemme Ward 7. Osasto on miesten sisätautien osasto, jossa on n. 18-35 potilasta päivästä riippuen. Osa potilaista jää osastolle odottelemaan siitäkin syystä, että heillä ei ole varaa maksaa tehdyistä tutkimuksista ja toimenpiteistä. Osastolla on kahdesta neljään sairaanhoitajaa ja meidät mukaan lukien n. 16 sairaanhoitaja- ja perushoitajaopiskelijaa. Lisäksi on lääkäri, erikoistuvia lääkäreitä ja lääkäriopiskelijoita. Potilaat sairastavat tuberkuloosia, diabetesta, malariaa, munuaissairauksia yms. Kotiin päästyä teki ihan hyvää kerrata tuberkuloosia ja todeta, että taidan jättää niiden potilaiden hoitamisen muille. Suomessa tubi-potilaat hoidetaan eristyksissä ja henkilökunnalla on erityiset venttiilihengityssuojaimet, mitä meillä ei ole edes mukana. Joten omaksi parhaakseni taidan pysytellä mahdollisimman etäällä.

Aamulla raportin pitäisi alkaa 7:30, mutta todellisuudessa se usein alkaa klo 8. Se alkaa rukouksella ja sitten käydään läpi kaikki osaston potilaat ja opiskelijat tekevät muistiinpanoja (jos kuulevat ja ymmärtävät, mistä puhutaan). Sitten kierretään kurkkaamassa kaikki huoneet ja vasta sen jälkeen opiskelijoille jaetaan vastuuhuoneet. Ollaan Erikan kanssa vielä toistaiseksi saatu oma nimikkopotilas, jotta osaston päivärytmi ja tavat tulisivat tutuiksi. Viime keskiviikkona potilaanamme ollut kroonisesta munuaisten vajaatoiminnasta ja hypoglykemiasta kärsinyt mr P oli ikävä kyllä menehtynyt seuraavana päivänä. Hän odotti pääsyä EKG:hen (sydänfilmiin), mutta koska se on täällä kallis ja sairaalan ainut EKG-laite oli rikki, hän ei koskaan päässyt siihen. Sairaalamme on kuitenkin 5. tason sairaala kuudesta eri tasosta, joten olisi uskonut, että siellä olisi ollut edes useampi EKG-monitori.

Tänään potilaanamme oli aivohalvauksen saanut mr C sekä niin ikään munuaisongelmista kärsivä mr J. Jostain kumman syystä meille valikoituu potilaat aina kriittisimmästä A-luokasta huoneesta, joka on lähimpänä hoitajien käytävällä olevaa kirjauspistettä. Päästiin kuitenkin lähtemään kotiin niin, että kumpikin oli vielä hengissä, vaikka kandi olikin yrittänyt kanyloida mr J:tä seitsemän kertaa (myös samalla kanyylilla) ja lopulta onnistunut laittamaan sinisen (pienimmän mahdollisen) kanyylin.

Osaston käytävä ja sotilaat, jotka vahtivat hoitoon tuotua vankia

Hanskoja saa hyvällä tuurilla taskuunsa aamuisin, jos ehtii ottamaan. Käsidesistä on jonkinlaista muotoa tarjolla, mutta se ei ole järin kovassa käytössä. Verenpainemittareita, saturaatiomittareita ja verensokerimittareita osastolla on yhdet kappaleet. Lääkkeet valmistellaan käytävällä, ampullit rikotaan milloin milläkin tekniikalla, desilappuja saattaa löytyä jonkun laatikon pohjalta ja suodatinneuloja on turha toivoa. Välillä meiltä kysytään, että oletteko oppineet paljon. Olemme vastanneet, että olemme lähinnä ymmällämme.Ikävä tulee Suomen harjoitteluita, joissa saa kulkea aina oman nimetyn ohjaajan matkassa, joka kärsivällisesti selostaa ja kädestä pitäen ohjaa. Todellisuudessa harkkapäivät täällä tuntuvat lähinnä selviytymistaistelulta. Onneksi ollaan osastolla kimpassa Erikan kanssa ja kotona on hyvä jengi, jonka kanssa olen nauranut enemmän kuin aikoihin.