JOOTRH: female surgical & theatre

Steriilit paketit valmiina odottamassa

Osastolla numero yksi hoidetaan kirurgiset nais- ja lapsipotilaat ja osaston käytävän päästä on suora pääsy leikkaussaleihin. Omaiset hoitavat paljon potilaita, etenkin vanhemmat lapsiaan. Naiset tuntuvat olevan kiitollisempia avusta kuin miehet. Huone nro 4 on varattu palovammapotilaille ja se on täynnä 1-6-vuotiaita lapsia. Joissain sängyissä on kaksikin lasta (sekä myös heidän äitinsä). Pahin tapaus on polttanut 40% kehostaan ja haava on infektoitunut. Sitä on myös ensi päivät hoidettu väärin eri sairaalassa, jolloin arpikudosta on muodostunut esim. kainaloon niin, ettei lapsi pysty enää suoristamaan toista kättään. Tilanne joudutaan korjaamaan kirurgisesti myöhemmin.

Torstain vietimme leikkaussalissa. Toiveikkaina kuvittelimme, että edes siellä oltaisiin täsmällisiä. Nooh.. lääkärit kuulemma elävät oman aikataulunsa mukaan (ja aamun sade saattoi viivästyttää ihmisten töihintuloa), joten aamumme kului lähinnä pölyjä pyyhkiessä, kunnes ensimmäinen keisarinleikkaus alkoi puoli yhdentoista aikaan. Siinä kohtaa meinasi tehdä hieman pahaa, kun leikkaavat lääkärit kiskoivat vatsalle tehtyä viiltoa suuremmaksi kaksin käsin. Mutta kaunis kolmekiloinen poika sieltä syntyi ja katselimme Erikan kanssa tuota pientä ihmettä silmät kostuneina. Samaan aikaan viereisessä leikkaussalissa vanhemman naisen vatsasta poistettiin jalkapalloa suurempi kysta. Instrumenttihoitaja siirsi sen irroittamisen jälkeen sivummalle ja oli nostamassa sitä lattialle pesuvatiin kun yllättäen kasvain purskautti verisen sisältönsä ympäri leikkaussalia. Teimme taktisen väistöliikkeen ja vältyimme onneksi sen suuremmilta roiskeilta toisin kuin kirurgit, joiden vaatteet olivat yltä päältä veressä.

Anestesiaa oli valvomassa monta lääkäriä/hoitajaa ja opiskelijoita, mutta ei näkynyt unensyvyys- tai refleksimittareita. Anestesiaan käytettiin ketamiinia. Myöskään spinaalipuudutuksen tehoa kai mitenkään systemaattisesti testattu ennen kuin raskaana olevan naisen vatsa viillettiin auki.

Leikkaussali valmiina odottamassa keisarinleikkausta

Perjantain kunniaksi veimme osastolle huonekohtaiset kansiot (joita olimme nähneet muilla osastoilla käytössä), jotta potilastietojen kaaokseen saataisiin edes hieman järjestystä. Tästä saimme kiitosta lääkäreiltä asti.

Anni on ansiokkaasti jaksanut vetää meille erilaisia hiit- ja circuit-treenejä taloyhtiön kuntosalilla kolme kertaa viikossa. Täytyy myöntää, että kyykkyhypyt eivät enää tunnu ihan niin tuskaisilta kuin neljä viikkoa sitten aloittaessamme. Eikä yhdestäkään treenistä ole vielä luistettu, vaikka välillä kiinnostus ja jaksaminen on ollut nollissa.

Eilen oli taloyhtiön illanvietto ensin viereisen kerrostalon kattoterassilla ja sitten vuokraisännän asunnossa ylimmässä kerroksessa. Vau mikä kämppä! Hieno sekoitus Afrikkaa ja tanskalaisia vaikutteita (ex-vaimo on tanskalainen). Käytiin mielenkiintoisia keskusteluja Kenian maataloudesta, terveydenhuolloista, Saksassa asuvista turkkilaisista, euroaikaan siirtymisestä jne. Paikalla oli mielenkiintoinen sakki ja lähes jokainen manner oli edustettuna.

Nyt näin loman alkamisen kunniaksi ulkona sataa ropisee. Tähän asti olemme säästyneet suuremmilta sateilta päiväsaikaan ja toivotaan, että tämäkin tästä pian laantuu. Erika ja Iida hyppäsivät jo lentokoneeseen kohti Lamun saarta ja me loppu joukko lennämme huomenna Mombasaan ja siitä taksilla Diani beachille. Ah, ansaittu lomaviikko!