Trooppisia tauteja metsästämässä

Eipä tää reissu tai sen seuraukset olleetkaan vielä taputeltu. Olin juuri ehtinyt keskiviikkoaamuna käydä kouluterkan luona paluutarkastuksessa, kun illalla nousikin kuume. Torstaina soittelin ensin kouluterveydenhuoltoon, josta en koskaan saanut vastaussoittoa, joten lopulta tartutatautien valvontapuhelimesta mulle sanottiin, että kun kyseessä on kuumeinen potilas korkean riskin malaria-alueelta niin malaria on suljettava pois. Ja se tutkitaan vain Acutassa. Sinne sitten ja harvinaista kyllä, puolessa tunnissa sisäänkirjautumisesta olin jo päässyt omaan eristyshuoneeseen. Tilanteeseen ehkä vaikutti se, että olin hoitanut tuberkuloosi-potilaita matkani aikana ja mut piti saada pois muiden sairaiden läheisyydestä, etten tartuta ketään, jos olenkin itse saanut tartunnan. Siellä se odottelu sitten alkoikin. Otettiin vitaaleja, kytkettiin monitoriin, kävi päivystävä lääkäri, otettiin monta putkea ja purkkia verta ja muita labranäytteitä, tsekattiin EKG ja lopulta kahdeksan aikaan matkalla Acutasta infektio-osastolle napattiin vielä keuhkoröntgen. Infektio-osastolla mua olikin sattumalta vastassa lukioaikainen ystäväni Emma, joka oli myös opintojensa aikana tehnyt harjoittelun Ugandassa, joten meillähän riitti kovasti juteltavaa. Infektio-osastolla mua ei enää sijoitettu ilmaeristettyyn huoneeseen vaan noudatettiin vain kosketusvarotoimia, joten tuberkuloosia ei ainakaan epäilty. Olin onneksi etevänä googlaajana osannut varautua siihen, että saatan joutua jäämään Taysiin yöksi, joten olin kasannut itselleni kätevän puuharepun mukaan. Vain hammasharja unohtui ja senkin sain osastolta.

Malariatestit uusittiin vielä kolmeen kertaan eikä niissä eikä muissakaan verilabroissa ollut mitään poikkeavaa. Syyllinen löytyikin sitten suoliston puolelta: solunsisäinen itiöeläin nimeltä cryptosporidium parvum. Terveysportti kertoo, että tartunta aiheuttaa kahdessa viikossa itsestään ohimenevän rajun vesiripulin, johon voi liittyä myös kuumetta. Lääkäri määräsi vain Hidrasecia ripuliin, mutta halusi pitää mut osastolla vielä lauantaihin kuumeen seurannan vuoksi. Lauantaina sain sitten luvan lähteä kotiin jatkamaan sairastamista ja ohjeet soitella, jossei oireet kahdessa viikossa helpota.

Onneksi oli Vain elämää

Yritin ottaa tän opintoretken kannalta, vaikka välillä meinasi tehdä tiukkaa. Täytyy sanoa, että täällä ainakin kuumeinen malaria-alueen matkaaja otetaan todella vakavasti ja tutkitaan tarkasti. Nyt myös osaa todella arvostaa Suomen erittäin hyvää terveydenhuoltoa, kun on nähnyt, millaista se voi maailmalla olla. On mielenkiintoista seurata, ketkä hoitajat ovat tottuneet eristyshuoneessa (erit. ilmaeristys) toimimiseen, ja miten erilaisia persoonia onkaan töissä niin lääkäreinä, hoitajina kuin laikkareina ja millä tavoin he ottavat kontaktia potilaaseen. Afrikasta on kyllä sentään riittänyt puheenaiheeksi jokaisen kiinnostuneen kanssa.