Arjen järjestämistä

Eilen nautiskeltiin opettajan hotellin altaalla auringosta ja tietysti poltettiin itsemme ensi kerran. Käytiin myös järjestämässä paikalliset puhelinliittymät ja se vasta farssi olikin, kun mitään esitteitä ei tietysti ollut vaan myyjä vain kaivoi puhelimestaan tietoja eri paketeista ja sen jälkeen jonotettiin jokainen vuorollamme rekisteröimään sim-korttia ja valitsemaan sopivaa puhe- ja nettipakettia. Hommassa meni yli liikkeen sulkemisajan, mutta lopulta siitä selvittiin ja liittymät ovat jopa toimineet ihan kiitettävästi.

Eilisillan aurigonlaskua ihailemassa

Tänään päivämme alkoi matatu-kyydillä (pikkubussi) jumalanpalvelukseen. Oli kyllä erittäin vaikuttava kokemus – kaukana suomalaisista virsistä ja saarnoista. Leppoisaa oli ainakin siihen asti, että ensikertalaisia pyydettiin nousemaan ylös ja lopuksi vielä kävimme kättelemässä koko seurakunnan edessä seurakunnan suurimmat jehut, jonka jälkeen meidät vietiin takahuoneeseen nauttimaan virvokkeita ja esittäytymään. Mutta mikä mielenkiintoista, paikalla oli myös Nairobista saapunut ensihoitaja. Kävin heti kysymässä hänen sähköpostiosoitteensa, jotta voin haastatella häntä paikallisesta ensihoitojärjestelmästä liittyen ensihoidon perusteiden seminaarityöhön.

Tilapia kalaa Victorianjärvestä - nam!

Kävimme myös paikallisessa kauppahallissa (suurempi Masai market jäikin ensi sunnuntaihin), jossa eräs kerjäläismies seurasi meitä ahdistukseen asti. Onneksi tomerat naismyyjät lopulta hätyyttivät hänet kannoiltamme. Sitten on nautittu mainitsemisen arvoiset milkshaket Laughing Buddhassa, pesty ensimmäiset nyrkkipyykit ja parhaillaan keittiöstä tulee hurmaava pastakastikkeen tuoksu. Ensimmäinen sähkökatkokin koettiin, uskallettin kurkata patjojen alle luteiden varalta ja Anni on tehokkaana järjestänyt koko asunnon uuteen siistiin kuosiin.

Taru ja Jemina pyykillä